Kusti ja Jari osallistuivat eilen Kainuun kanakoirakerhon järjestämään kenttäkoulutukseen Tmi Katajakankaalla Haapajärvellä. Lintuja löytyi hyvin ja Kusti saikin yhdeksän seisontaa fasaaneille ja Kustiin oltiin hyvinkin tyytyväisiä. Pudotusta Kustille ei saatu vaikka yritystä oli paljon!!! Maastot olivat hyvät ja linnut hyvin lentotaitoisia. Ei muuta kuin lisää peltoa Kustille!! =)))

No ei niin ikävä muuten, mutta päivät lyhenee ja pimenee. Lisäksi pieniä loukkaantumisia ilmeni, joten metsään ei päästy suunnitelmien mukaisesti, mutta keskimäärin tilanne ok. Ja treenithän jatkuu, vaikka metsästysaika jo loppuikin. Kusti vaihtoikin eilen tehokkaasti suurempaan riistaan. Olin lenkillä systerin ja Laran kanssa ja katsoin kun Kusti veti hienoa luovia, sitten meni hetkeksi näköyhteys ja alkoi kuulua jumalaton haukku.. Ehdin jo ajatella, että mikä p...kele siellä nyt on. Samassa näin kohti tulevan ison sarvipään, sitä seurasi naarashirvi (ei niin pieni sekään) ja Kusti oli siinä naaraan rinnalla ja antoi niin hienoa haukkua, että hirvikoirakin olisi kateellinen ja siis Kusti ei tullut sata lasissa vaan hölkytteli rinnalla. Heti kun näin Kustin niin kutsuin sen luokse ja siinä luoksetulossa ei ollut mitään viivyttelyä. Sitten soitettiin Jarille, joka oli siis hirvimetsällä aivan muualla, että piruako nää siellä passaat, kun Kusti olis tuonut sulle riistan tien viereen...

Joo-o. Että sellaasta täällä.

Metsästysaika on sitten alkanut. Me aloitettiin se 20.8. sorsanmetsästyksellä. Oli vähän liian hyvä ilma, sillä aurinko paistoi ja oli aika kova tuuli. Suurin osa sorsista meni kovaa ja korkealta, mutta saatiin me onneksi Kustille noudettavaakin tiputettua.

Sitten käytiin Otanmäen kaer-kokeessa, jossa lintuja oli joka koiralle vähintään kerran, mutta koirat eivät osanneet hyödyntää tilanteita oikein ja yhtään tulosta ei tullut. Sitten viime perjantaista lähtien Kustin täysipäiväistä hommaa on ollut metsästys. Vähintään kerran päivässä on metsälle päässyt ja useina päivinä on tehty kaksi lenkkiä ja hyvin on Kustin jalka noussut siis Kusti on polkenut =) Mutta vielä on taidot ruosteessa, mutta jospa ne siitä syksyn mittaan kehittyy.

Tänään Kustilla olikin jännä päivä, kun velipoika Kapu tuli omistajansa Katjan ja tämän isän kanssa metsälle Otanmäkeen. Kusti sai Jarin kanssa esitellä Otanmäen maastoja tai Katjalle ja Kapulle ne olivatkin jo tuttuja elokuun lopun kaer-kokeesta. Lintuja oli havaittu ja tilanteita saatu, mutta reput olivat vielä jääneet tyhjiksi. Mutta mukava päivä oli vietetty ja kaikki olivat tyytyväisiä (tai siis kaikki paitsi minä, sillä olin töissä...) Huomenna on sitten minullakin lomapäivä ja suuntaamme heti aamusta metsään, jos vain ennustettu saderintama ei tule ihan kauhean rajuna päälle...

On taas livahtanut luvattoman pitkä aika blogin päivittämisestä...  Mutta nyt tuleekin sitten juttua paljon.. No ensinnäkin vesitöitä olemme treenanneet jonkin verran ja eilen pistäydyttiin Kuusamossa moikkaamassa Pitkäsaaren porukkaa ja samalla käytiin vesityökokeessa. Kusti saikin 4 pistettä, yksi piste lähti pois, kun ohjaaja ei älynnyt juottaa Kustia ennen koetta, joten siis Kusti joi ennenkuin lähti uimaan ja hakemaan lintua. Koira hoiti kuitenkin hommansa hyvin ja luovutti linnun istualtaan. Joten nyt Otanmäen metsäkoe here we come =)

Kuusamossa päivä kului rattoisasti, katsoimme vesityökokeen loppuun, myös jälkiosuudet. Sitten lähdimme Pitkäsaareen, jossa Kusti sai juoksennella vapaana "siskotyttöjen" ja äiti-Ennin kanssa. Kävimme myös katsomassa Mäkkäri-ponia ja uutta tulokasta Sallia, jonka koeajot kuulemma oli tyttöillä tarkoitus suorittaa illalla. Lähdimme sitten väsyneinä mutta onnellisina ajelemaan takaisin kotia päin. Kusti oli todellakin niin väsynyt, että nukkui melkein koko matkan, kotona sitten syötyään meni sängyn alle ja tuli sieltä vasta aamulla 6.30 pois. Sitten pitikin päästä aamupissalle.

Tänä aamuna lähdimme koko porukalla lenkille:

Saku, joka on siis kohta 11-vee ja on eläkkeellä sai olla irti, nuoriso joutui olemaan hihnassa. Kävelimme metsäautotietä Sakun johdolla, kun näimme ukkometson lähtevän, oli myötätuuli, niin Saku ei huomannut metsoa ennenkuin se lähti liikenteeseen. Saku jäi tieltä katsomaan, että tuolla se menee, piruvie. Kävelimme jonkin aikaa ja sitten Saku otti seisonnan tiellä. Sitten alkoi kuhina käydä, kun teeripoikue alkoi lähtä lentoon Sakun ympäriltä yksi kerrallaan. Poikue oli tosi iso, ainakin 10 poikasta. Lentotaito oli ihan hyvä, mutta on siinä rajalla, että pääseekö koiran alta pois vai ei. Joten vielä täytyy malttaa mieli ja pitää koirat hihnassa. Sakun hermot pitivät kuitenkin hyvin ja se vain katsoi, että paljonhan näitä on... Teeripoikueet näyttävät olevan Kainuussa suurikokoisia ja poikaset hyvänkokoisia.

Pojat lenkin jälkeen.

Nyt on kyllä ilmat ainakin suosineet lenkkeilyä ja ahkerasti olemmekin Mikin ja Kustin kanssa joka päivä kulkeneet metsäautoteillä ja välillä kylääkin kiertäen. Nyt alkaa olla niitä aikoja, että ei enää voi juoksuttaa koiria irti ja on siirryttävä hihnalenkkeilyyn muuhun liikuntamuotoihin. Kävin ostamassa uuden polkupyörän ja tarkoituksena on ruveta koirien kanssa sillä kurvailemaan, täytyy vaan käydä tekemässä muutama harjoitusajo yksinään ensiksi, jotta uskaltaa noiden hurjien kanssa lähteä ajelemaan. Niin ja Jarin täytyy tehdä springerin kiinnitys uusiksi siihen uuteen pyörään, sillä vakiopala ei siihen käynyt.. Onneksi on metallimies talossa =)

Viikonloppuna onkin muuten jännät hetket, kun ensimmäisten fasaaninpoikasten pitäisi kuoriutua. Jos näin käy, niin ensi syksynä Kustille on tulossa mukava syksy, kun on tarkoitus istuttaa fasaaneja metsään ja näin saada poijalle tilanteita. Mutta se jää nähtäväksi, että mitä tapahtuu.

Mikki ja Kusti aamulenkillä